Werkkolaisen esittely: Jaana

Jaanan kiitolliset terveiset lukijalle. Olen Werkon palveluksessa, työkokeilussa kesäkuun 2025 loppuun saakka. Kiitän tästä mahdollisuudesta.

Asustelen metsänmuorina Hyvinkään läheisyydessä puolisoni ja kahden tassu-vanhuksen, Elvin ja Voiton kanssa. Ison metsän keskellä on suurenmoista elää ja olla. Se on ollut kivuliaalla polullani voimauttavaa, parantavaa ja eheyttävää. Omalla mäelläni, puiden katveessa voin laskeutua läsnäolooni, karistaa mieleni metelöinnin ja huomata, että kaikki onkin ihan hyvin. Huolimatta fyysisistä kivuistani ja herkästi reagoituvasta mielestäni voin ja haluan huomata tämän ja kiittää siitä.

Valmistuin kokemusasiantuntijaksi v. 2018 Porvoon Opiston ja KoKoA:n yhteisestä koulutuksesta. Koulutus ja tarinani pukeminen sanoiksi oli mahdollisuus katsoa elämääni ja kokemuksiani silmiin. Tein samalla päätöksen, että en halua uhriutua, enkä syytellä ketään; koska se ei auta ketään, vaan vie syvempään suohon. On ollut rikkautta työskennellä monenlaisissa kat-tehtävissä; yhteiskehittämisessä, kouluttajana, ryhmänohjaajana, kuuntelijana, ihmisten kohtaajana, toivon tuojana, tsempparina. Olen ilolla ottanut jokaisen näistä tehtävistä vastaan. "Tavalliseen" työhön en ole kahteenkymmeneen vuoteen kyennyt kipujeni, enkä jaksamiseni vuoksi, mutta en ole luovuttanut. Teen suurella sydämellä sen mihin kykenen.

Viimeiset kuusi vuotta olen 24/7 tehnyt työtä itseni kanssa. Tarkoitan tällä sitä, että olen kyseenalaistanut jokaisen piinaavan, arvostelevan, tuomitsevan ajatukseni. Olen syvästi oppinut kuulemaan, että mielessäni on kaksi "ohjaajaa"; toinen ja usein jo tutuksi tullut syyttelee minua tai muita, arvostelee, etsii toisista virheitä, uhriutuu, katkeroituu…. Se on todellakin inhimillistä. Mutta minä väsyin tähän, koska tämä opittu malli ei tuonut mieleeni rauhaa. 

"Vasta kun kipu on liian kova, ihminen on valmis muutokseen." Häilyin tämän tuskan rajamailla vuosikausia, kunnes kuulin syvän intuitioni, tämän toisen ohjaajan hiljaisen äänen sisältäni kuiskaavan, että on toinenkin mahdollisuus. Aloin katsomaan kokemuksiani toisin, ikään kuin vastakkaiselta puolelta. Armon, lempeyden ja hyväksynnän kautta. Löysin diplomikuuntelijan, jolle avasin kaikki suurimmat tuskani, piilotetut tunteeni; kaiken sen vaikeimmankin puhuin, mikä mieltäni on painanut. Arjen koettelemusten taustalta nousikin syviä menneisyyden tuskan kokemuksia. Tässä kohtaa tapahtui jonkinlainen ihme; kun puhuin tuskallisia asioita täydellisessä läsnäolon ja hyväksynnän ilmapiirissä, tuska alkoi haihtumaan, hellitti otettaan ja mieleni alkoi vapautumaan. Eikä ollutkaan yhtään syyllistä!!! Jippii. Ensimmäisiä kertoja elämässäni koin luottamusta ja mielenrauhaa. Koin iloa ja mielen vapautta.

Tällä tiellä olen ja saan ollakin loppuelämäni. Mihinkään ei ole enää kiirettä. Käydessäni tätä prosessia, elämälle antautumista, olen samalla ja tämän kautta myös suorittanut yksityisesti diplomikuuntelijan ja itsensä johtamisen koulutusta sekä työnohjaukseen suuntautuvaa koulutusta. Nykyään yhä useammin olen kiitollinen jokaisesta tapahtumasta, jokaisesta tuskankin kokemuksesta polullani. Katsomalla niitä toisin, lempeydellä, koen vapauden. "Eteenpäin elävä mieli". 

Rakkaudella ja kiitollisuudella, 
Jaana